”Ethän vain odota liikoja, ettet pety niin pahasti”, äitini toisti nuoruudessani. Äitini ei tarkoittanut pahaa, sillä hän vain yritti suojella minua.
Omat vanhempani eivät asettaneet suuria odotuksia minulle. Koulussa en menestynyt kovinkaan hyvin, ja lukion lopputodistuksen kirjaimet olivat ABCCM. Ainoa aine, jossa sain arvosanan M, oli englanti, jossa olin hyvä siksi, että vietin paljon aikaa pelaamalla nettipelejä. En kauheasti odottanut itseltäni tuolloin.
”Ei pidä koskaan aliarvioida sitä, mitä positiivinen palaute voi saada aikaan ihmisessä.”
Elämäni suunta muuttui merkittävästi, kun sain lukion kemian kokeesta arvosanaksi yhdeksän miinus. Se oli ensimmäinen ja ainut aine, josta sain lukiossa ysejä. Opettajallamme oli erikoinen käytäntö, jonka mukaan yhden koetehtävän sai korvata ennakkotehtävällä. Tämä takasi käytännössä täydet pisteet ja minun tarvitsi tehdä yksi tehtävä vähemmän.
Vaikka jotkut saattoivat pitää tätä epäreiluna, opettajamme tiesi jotain, mitä muut eivät. Opettajani nimittäin tiesi sen, mitä pieni rohkaisu voi saada aikaan. Tottakai totuus tuli vastaan ylppäreissä, mutta se ei haitannut, sillä kemian opettajani oli käynnistänyt kierteen, joka on päätynyt siihen, missä olen tänä päivänä. Ei pidä koskaan aliarvioida sitä, mitä positiivinen palaute voi saada aikaan ihmisessä.
Päädyin opiskelemaan lukion jälkeen kemiaa. Pari vuotta myöhemmin päätin rohkaisevien kokemusten jälkeen hakea lääkikseen.
”…Näemme vain sen, mitä odotamme näkevämme.”
Myöhemmin tuotantotalouden kurssilla törmäsin ensimmäistä kertaa tieteelliseen artikkeliin, joka käsitteli itsensä toteuttavia ennusteita. Tämä kokemus avasi silmäni sille, että kyse ei ollut pelkästä ”self-help law of attraction” -tyyppisestä hypekirjallisuudesta.
Ilmiölle löytyy myös selitys. Ihmisaivot kykenevät käsittelemään vain pienen osan siitä valtavasta informaatiomäärästä, mikä on saatavilla. Esimerkiksi silmissä on vain pieni määrä tarkan näön aluetta. Tämä tarkoittaa, että aivot keskittyvät pääasiassa siihen, mitä etsimme, ja kaikki muu jää huomioimatta. Toisin sanoen näemme vain sen, mitä odotamme näkevämme.
Sairaalan ensiapuun tullessa potilaille tehdään triage, eli heidät järjestellään kiireellisyyden mukaan. A-triage-potilaat saavat ensisijaisesti kaiken huomion, kun taas muut saattavat jäädä odottamaan. Samalla tavoin myös aivosi tekevät jatkuvasti triagea. Tämä on osa ihmisen kykyä keskittyä tärkeisiin asioihin ja suodattaa informaatiota ympäröivästä maailmasta.
”Onni suosii niitä, jotka toivottavat onnen tervetulleiksi”
Oletko koskaan etsinyt jotain tavaraa ja huomannut, että hetken aikaa olet näkevänäsi kyseisen esineen kaikkialla ympärilläsi? Mutta nopeasti käykin ilmi, että kyse ei olekaan etsimästäsi esineestä?
Tämä on välttämätöntä, sillä aivojen resurssit ovat rajalliset, ja ne kuluttavat jo nyt noin 20% energiastamme. Jos aivojemme tulisi käsitellä kaikkea saatavilla olevaa tietoa, energia loppuisi nopeasti.
Totisesti, uskomuksemme voivat ohjata elämämme suuntaa voimakkaasti. Jos vakuutumme siitä, ettemme pysty johonkin, emme todennäköisemmin pysty. Jos asenne on se, että ”kaikki menee pieleen”, niin meidän alitajunta yrittää saada meidät manifestoimaan tuon todellisuuden. Ennusteen toteutuminen vuorostaan toimii todisteena sille, että olimme oikeassa.
Toisaalta, jos vahvasti uskomme kykyihimme ja mahdollisuuksiimme, se todennäköisemmin käy toteen. ”Onni suosii niitä, jotka toivottavat onnen tervetulleiksi”, sanoi Rikkain Mies Babylonissa ja ”Jokainen tsäänssi on mahdollisuus”, sanoi Matti Nykänen (ja Esa Saarinen).
Itsensä toteuttavat ennusteet voivat käynnistää positiivisen kierteen, kun ihmiset uskovat tiettyyn tulokseen ja toimivat sen mukaisesti, mikä lopulta johtaa ennustuksen toteutumiseen.
Emme ole ainoita, jotka esittävät itsensä toteuttavia ennusteita. Uskomukset ohjaavat kohtaloamme, mutta mistä me saamme nämä uskomuksemme? Usein itsensä toteuttavat ennusteet ovat itse asetettuja, mutta vielä useammin ne ovat muiden asettamia. Vanhemmat, opettajat, ystävät, ympäristö… Kaikki nämä vaikuttavat siihen, mitä uskomme itsestämme ja omista kyvyistämme.
”Ihmiset etsivät ja painottavat tietoa, joka vahvistaa heidän odotuksiaan.”
Kun ihmiset muodostavat ennakkoluuloja tai odotuksia toisistaan, he saattavat tahattomasti viestiä näitä odotuksia sanallisesti tai ei-sanallisesti. Esimerkiksi, jos joku antaa toiselle henkilölle tehtävän ja osoittaa epävarmuutta tai vähäistä luottamusta tämän kykyihin, se voi vaikuttaa vastaanottajaan. Vastaanottaja voi aistia epävarmuuden tai skeptisyyden, mikä voi heikentää hänen itseluottamustaan ja suorituskykyään. Tämä tapahtuu usein tiedostamatta, ja se voi olla osa ihmisten normaalia sosiaalista vuorovaikutusta.
Toisaalta, jos toiset ilmaisevat luottamuksensa ja kannustavat henkilöä uskomaan omiin kykyihinsä, se voi vahvistaa hänen positiivisia odotuksiaan ja uskoaan onnistumiseen. Tämä kannustava vuorovaikutus voi motivoida henkilöä pyrkimään kovemmin ja varmemmin kohti tavoitteitaan.
”Olemme ympäristömme ja historiamme uhreja, mutta sen ei tarvitse olla niin.”
Lisäksi ihmisten aivot ovat alttiita vahvistusharhalle (confirmation bias). Tämä tarkoittaa, että ihmiset usein kiinnittävät enemmän huomiota informaatioon, joka tukee heidän olemassa olevia uskomuksiaan, ja vähemmän huomiota siihen, joka niitä kyseenalaistaa. Tämä vahvistaa entisestään itsensä toteuttavia ennusteita, kun ihmiset etsivät ja painottavat tietoa, joka vahvistaa heidän odotuksiaan.
Rehellisyyden nimissä aloin menestymään vasta, kun pääsin eroon peruskoulun ja lukion porukoista, paikkaan, jossa kenenkään ennusteet eivät muovanneet suuntaani. Olemme ympäristömme ja historiamme uhreja, mutta sen ei tarvitse olla niin. Meidän ei tarvitse hyväksyä muiden asettamia ennusteita, sillä loppujen lopuksi me itse päätämme oman ennusteemme. Olemme oman elämämme kapteeneja.
Pelkkä visualisointi ei toteuta ennustetta, vaan teot toteuttavat ennusteen. Yleisesti ottaen kokemukset tuovat itsevarmuutta, eikä toisin päin. Minulle kävi niin, että aloin päästä palkintopallille vasta sitten, kun näin siellä itseni ensimmäistä kertaa. Kun kerran käyt siellä, odotat näkeväsi itsesi siellä aina.
”Nimittäin vain minä asetan itselleni itsensä toteuttavia ennusteita”
Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse uskoa. Rajoitukset ovat vain omassa päässäsi. Sanat sattuvat, mutta vain jos uskot niihin. Kukaan ei kosketa sisintäsi, jos et anna. Kukaan ei päätä kohtaloasi, jos et itse tähän suostu. Mutta mitä jos et ole ollut palkintopallilla? Joskus on vain uskottava, vaikka ei ole näyttöä.
15 vuoteen en voittanut kansainvälisesti juuri mitään, kun taas viimeisenä vuonna voitin kaiken. Siltä menestys näyttää, epälineaariselta ja eksponentiaaliselta.
Vuonna 2013, ennen ensimmäistä suomenmestaruuttani, äitini sanoi: ‘Ethän vain odota liikoja, ettet pety niin pahasti.’ Hyväähän äitini vain tarkoitti, sillä hän oli huolissaan minusta. Sisälläni kiehui. ‘Mä vielä näytän teille!’, ajattelin. Nimittäin vain minä asetan itselleni itsensä toteuttavia ennusteita.
